Yhden hengen markkınoıntıosasto

Kuva: Campaign Creators / Unsplash

Real talk

Johtuneeko suomalaisesta ja hämäläisestä mielenlaadusta vai mistä, mutta kirjan julkaisun lähestyessä olen kaikista perinteisen kustantamon tehtävistä eniten kaivannut markkinointia.

Vaikka kuinka yritän psyykata itseäni, tuntuu vähän nololta kehua omaa tuotostaan ja patistella ihmisiä ostamaan. Tiedän kyllä, että Kunnian kantaja on hyvä. En julkaisisi sitä, ellei se olisi. Mutta tiedän myös oikein hyvin, mikä kaikki siinä on vialla.

Ei, en kerro.

Kirjailijan näkemys teoksestaan menee kai tekoprosessin mittaan aina sellaista vuoristorataa, jossa kirja on ensin parasta ikinä ja sitten aivan paska ja sitten taas loistava ja niin edelleen, kunnes se julkaisun ja irti päästämisen myötä tasaantuu jonkinlaiseen vaimeaan tyytyväisyyteen: “No, tuommoinen siitä nyt tuli.”

Mutta minä en voi päästää irti. Minusta sen on oltava loistava nyt ja aina, tai ainakin minun on kovasti koetettava antaa sellainen kuva. Ja se on vaikeaa. Kun se kirja nyt on vain tuommoinen.

Toki perinteisesti julkaisevakin kirjailija joutuu markkinoimaan kirjaansa, ja toki niukasti myyvien tekijöiden osalta kustantamon panostus on varsin vähäinen. Mutta ainakaan kirjailijaparka ei jää tässä aivan yksin. Joku muukin, jossain, joskus, pyrkii kehumaan kirjaa ja pitämään sitä esillä. Joku, jolla ei ole ojassa omaa lehmää vaan vain maitotonkka.

Mitä? Miten?

Eikä minulla edes ole hajuakaan, miten kirjaa pitäisi markkinoida. Mitä kaikkea täällä sivuilla pitäisi olla? Pitäisikö perustaa postituslista? Kyhätä traileri? Pitäisikö ruveta tiktokkaamaan? Kuinka usein pidän kirjaa esillä Twitterissä ja Instassa, että toisto tehoaa mutta seuraajat eivät kyllästy tuputtamiseen? Mitenkäs podcast?

Uhh. Aloitan grogin.

Jotain tarttis silti tehrä. Suurin osa kirjoista, hyvistäkin, menee meiltä kaikilta ohi. Olen usein katsellut oman hyllyni niteitä ja miettinyt, minkä sattuman kautta olen mihinkin teokseen törmännyt. Tuota kirjaa kehuttiin Instassa. Tuon tyypin blogia luin vuosia sitten. Tuota suositteli kaveri . . . Okei, tuo voitti Finlandian, sitä ei lasketa.

Melkein yhtä monta tarinaa kuin kirjojakin. Miten loisin niitä omalleni?